Hermojen menettämisen kaava

Kuinka kivaa on siivota, kun taustalla hoilaa Redfordin ressu ? Sekään, että silmässä on kodin puhdistajaa ei tuota iloista reaktiota. Oon nyt kyllä Ressun kanssa samaa mieltä, että "ei polku tää vie mihinkäään", sillä täällä näyttää olevan ihanan likasta vieläkin.

Illalla otan suunnaksi terassin (hanna, ootko ihan varma tästä?:D) "pareille". Sehän nähhää. Mä olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että lähempänä sydäntäni olisi se Nurmijärven tanssipaikka, jota äiti kehuu. Siellä on kuulemma hyviä tanssijoita. Epäilemättä.
En ole varma osaanko kuvitella itseäni sinne, mutta jos heitän päälle polvipituisen vekkihameen, mukahienon ompelijalla teetetyn topin (jossa on glitterinauhaa, kukkakuviota ja poolokaulus) vois lookki olla lähellä sitä oikeeta. Pitää muistaa jättää vielä yks papiliotti päähän, niin tyyli on kohillaan.

Jos mä vielä sitä terdeä kumminki kokeilisin, kun on tuo uusi Nellyn mekkokin.. Voisin esitellä sen sitten täälläkin. :-)

Eilen kävin ostamassa makeutusainetta ja kermaa seuraavanlaisessa asussa. En muuten tykännyt siitä yhtään. :D

Mikä toi asu ja naama oli? Halusin kovasti toivoa, ettei nämä ole mun kuvia, mutta tässä se karu totuus paljastuu aina kuvia katsellessa. Masentavaa. :D

Mutta niin, kermasta ja makeutusaineesta puheenollen, siitä mun noin viikko sitten tekemästä kinuskista ei tullut mitään. Makeutusaine kökkelöityi oudosti ja lopulta paloi pohjaan. Jotenkin en ollut järin yllättynyt tästä. Mutta! Eilen rohkenin kokeilemaan uudelleen niin, että laitoin sekaan vähän oikeeta sokeria. Homma pelitti hyvin ja nyt on kinuskia. Syön sitä paljaaltaan lusikalla, aika rohkeeta!

-Ansku

Ps. Joku kysyy kumminkin. Shortsit on hennesiltä.