Pelottava spurgupäivä

Tässä eilistä vaatetusta. Olen ehkä hieman liiankin (?) innostunut väreistä. Kynsissä keltasta, hameessa oranssia ja pinkki huivi kaiken kukkuraksi. Ei tuo silti pahalta mun silmään näyttänyt!
Ainiin juu, hame on uusi, ostin sen laukunmetsästys-reissulla lohdutukseksi, kun laukkua ei löytynyt. Nyt mulla on hassunvihreä (:D), sähkönsininen ja oranssi vekkihame. Eiköhän nuo ala kohta riittämään.
Ajattelin tilata sen laukun sitten ajallaan jostain nettikaupasta. En ehkä ihan vielä kuitenkaan, vaan koitan "sinnitellä" (voi kauheeta mitä tuskaa) vanhoilla laukuilla vielä melkein kuukauden.
Tässä vielä tarkempaa kuvaa lohdutuspalkinnosta.

Töiden jälkeen  eksyttiin mäkkiin, kun Teemu halusi pehmistä. No. Kielsin sitä ostamasta itselleni moista, koska yritän päästä sokeriherkuista eroon. Yritys taitaa mennä pahemman kerran mönkään, koska tottakai tämä ostaa mullekin pehmiksen. Ihan vaan siksi, että olin sanonut, etten moista halua.
( Teemu, olen ikuisesti vihainen !!!:--D )

Mäkin jälkeen haettiin vielä leffa Makuunin leffarallin kunniaksi ja taas pääsin houkutusten äärelle. En kuitenkaan sortunut, eikä tuo toinenkaan kaikessa kettumaisuudessaan ostanut karkkia. Olin äärimmäisen tyytyväinen itseeni poistuessani Makuunin ovesta ILMAN sitä 700 gramman karkkipussukkaa, josta normaalisti söisin puolet jo matkalla kotiin.

 Jaa viimeisimpänä ja ehkä vähäisimpänäkin ne kirppis ostokset. Mä edelleenkään käsitä miten onnistun ostamaan Valtterista aina ne tylsimmät jutut. :D Näiden lisäksi ostin vielä pari ihan peruspaitaa ja toppia, joita en viitsinyt alkaa kuvaamaan.

 Kaikki nämä plus ne pari toppia irtosi yhteensä kahdella kympillä, joten kamalata ranhanmenoa ei taaskaan tapahtunut ja hyvä niin. :>
Rautatieasemalla tapaa usein mielenkiintoisia tyyppejä, kuten muuallakin Helsingissä. Pysäkillä istuskellessa on ilmeisen hyvä kohde kaiken maailman hörhöjen saaliiksi. Niin kävi tänäänkin.
Istun odottamassa ratikkaa, kunnes viereen taapertaa ei niin hyvässä hapessa oleva mieshenkilö. Mies tokaisee "Mitäs prinsessa?", en vastaa. Mies kysyy uudestaan ja vastaan, että " eikait tässä kuule mitään". Liikauta käsivarttani ja laukun ketju osuu kilahtaen penkin reunaan.
Mies tulee lähemmäs ja alkaa räpeltää ketjua. Mä pidän laukustani hanakasti kiinni, ihan vain varmuuden vuoksi.
Yht' äkkiä mies päästä laukusta irti, kyykistyy, laittaa kämmenensä kiinni maahan ja tokaisee "Joo o, kylmältä se tuntuu"  Epäilemättä kuule..
Mies kurottaa kättään minua kohti. Mietin, että varmaan se haluaa verrata, että kumpi on kuumempi, minä vai maa. Onneksi ratikka tuli juuri oikeaan aikaan ja pääsin sitä miestä karkuun! Hahaa.

Huh. Johan tuli pitkä postaus. Nyt meen kyllä päikkäreille, kun ulkonakin sataa lunta. :-D

Viettäkäähän viihtyisä viikonloppu!<3

-Ansku